Pahuksen kiire ja huono unet

Tämä viikko on kyllä ollut aika kamala. Isompi on flunssassa ja heräilee öisin, pienempi on siirtynyt juuri omaan sänkyyn ja heräilee öisin. Minä olen myös nuhassa ja töissä on niin kiire, että käyn koko illankin ylikierroksilla, enkä saa unta. Siksipä univelkaa on kertynyt jo melkoinen määrä. Eilinen oli sellainen väsymyksen kulminoituma, että ei tosikaan. Melkein itkin pelkästä väsymyksestä. Kokosin kuitenkin itseni ja lähdin takaisin töihin hallituksen kokoukseen, jonne oli käsky käynyt.

Lasten kannalta tämä äidin väsymys ei ole oikein suotavaa. Olen ärtynyt ja kärsimätön, en jaksaisi temppuilua, jota väistämättä tulee. Haluaisin asioiden sujuvan jouhevasti, eivätkä ne tietenkään suju. Sen lisäksi on osa tavaroista muuttolaatikoissa, eikä mitään löydy. Ahdistaa ja hermostuttaa. Aivan toinen tarina on se, kuinka ärtynyt olen miehelleni.

Nyt kuitenkin on viikonloppu ja aion käyttää sen lasten kanssa. Halataan ja leikitään, leivotaan herkkuja, ollaan yhdessä. Mies menköön lämmittämään entiseen kotiin ja mies kantakoon välillä laatikoita. Minä vietän laatuaikaa!