Muistiinmerkintöjä

Olin laittamassa uutta kotia. Verhoja ikkunoihin, mattoja lattioille, tavaroita kaappeihin. Keittiöön on jo pöytä ja puusohva asettuneet, toiseen makuuhuoneeseen on pedattu lattialle siskonpeti. Olohuoneessa on jo tuoli ja iso kasa leluja. Nyt siellä uudessa kodissa voisi jo yöpyä, ehkä viikolla ollaankin. Sillä aikaa kun minä laitoin kotia, mies vei lapset ensin leikkimään, sitten syömään ja päiväunille nykyiseen/entiseen kotiin. Miten sitä nyt sanoisi entistä, kun se on vielä nykyinenkin? Kuitenkin. Olin yksin uudessa kodissa. Sain rauhassa makustella uutta kotia. Ja tällaisia huomioita tein heti kättelyssä:

• Äänet ovat vieraita. Ei maalla kuulu jonkun vieraan puhetta pihalta, eikä vesihanojen ääniä. Putkien lorinoita. Olenhan minä monta kertaa aiemminkin asunut kaupungissa ja kerrostalossa, että kyllä kai niihin ääniin taas tottuu. Lapset varmasti ihmettelevät.


• Kaappitilaa on aivan erilailla kuin aiemmin. Ilmeisimmin 50-luvulla ei juuri ollut tavaroita, niin ei juuri tarvittu kaappeja? Nyt asuntoihin tehdään heti alunperinkin runsaasti kaappitilaa. Tai siis ei tässä mitenkään epätavallisen runsaasti ole, ihan tavallisesti, mutta enemmän kuin mihin olen tottunut. Asunnossa on jopa siivouskaappi! (tai kai se nykyään kaikissa asunnoissa on...) Joten imurikin pääsee omalle paikalleen vuosien kiertolaiselämän jälkeen vietettyään aikaa milloin kellarin portaassa, milloin eteisessä, milloin portaan päässä, milloin missäkin.


• Asunnossa on kuuma. Ei patterit ole kuumia, mutta kai se talo jotenkin eri tavalla varaa lämpöä, kun se ensin ikkunoista on sinne sisään auringon mukana tullut. Vaatetta pitää ilmeisimmin vähentää ja mitä niille kaikille villasukille tekee, jos lattiat eivät olekaan enää kylmät?


• Pyörällä pääsee pihalta maailmalle. Lasten vielä nukkuessa päiväuniaan lähdin käymään pyöräretkellä. Varmaan ensimmäinen pyöräretki viiteen vuoteen! Maalla ei tullut pyöräiltyä, kun vaihtoehdot olivat kuoppainen soratie tai rekka-autoja vilisevä valtatie.

Saas nähdä, miten sitä asettuu. Ainakin nyt tuntuu, että kiva koti siitä tulee. Puusohvineen päivineen.