tiistai 9. heinäkuuta 2013

Tulevaisuus näyttää

En olekaan pitkään aikaan kirjoittanut mitään bonusmiehestä. Tilanne on periaattessa ennallaan. Ei muutoksia suuntaan tai toiseen. Saan häneltä lähes joka ilta hyvänyön viestin ja lörpöttelen hänelle päivieni pohdinnoista, ahdistuksista, iloista. Joskus autamme toisiamme puolin ja toisin, kuten kun hän kävi kastelemassa ulkokukkani ja kasvimaani kesälomamatkan aikana. Aika ajoin herkistyn tivaamaan häneltä suhteemme tulevaisuudesta ja lähes poikkeuksetta hän ei siihen juuri ota kantaa. Antaa minun kiukutella aikani ja on sitten taas niinkuin ennenkin. Ainoa mitä olen hänestä saanut irti on, että "tulevaisuus näyttää".  Jos ajattelisin ei-kyllä -vaihtoehtoja viisiportaisella asteikolla niin, että "ehkä" on keskellä numerolla 3, sijoittaisin meidän yhteisen tulevaisuuden hänen näkökulmastaan numerolle 2. Siis että ei "ei", mutta ei "ehkä". Siis hyvin, hyvin varovainen ehkä. Mutta saatan olla väärässäkin.

Omaa näkökulmaani jatkoon olen pohtinut. Ehkä suhdetta on suojellut se, että olemme olleet varattuja, eikä kumpikaan ole halunnut viedä mitään sen pidemmälle tosissaan.  Olemme rauhassa tutustuneet toisiimme. Näyttäneet itsestämme sekä hyvät että huonot puolet. Hakeneet etäisyyttä ja läheisyyttä. Suhde on kestänyt nyt jo kaksi ja puoli vuotta. Välillä on ollut aikoja, että suhteemme on ollut katkolla, mutta yleensä ei. Olen viime aikoina miettinyt, että mitä tapahtuu, kun en olekaan enää naimisissa. Siirryn ns. vapaille markkinoille. Muuttuuko jotain? Ehkä muuttuu. Aika näyttää. En tiedä, miten suhtautuisin, jos hän yhtäkkiä haluaisin kiihkeästi jotakin enemmän. Todennäköisesti pelästyisin ja pakittaisin. Mutta jos ajan kanssa hän haluaisi jotakin enemmän, niin entäs sitten?

Bonusmiehellä on monia hyviä puolia. Jos etsii luotettavaa, turvallista miestä, joka on käsistään kätevä ja avulias, hän on oiva valinta. Mutta myös jos etsii miestä, joka jahkailee, ei halua olla näkyvästi eri mieltä, ei antaudu väittelyyn, on jäärä. Minullakin on monia hyviä puolia, mutta melkoinen määrä niitä huonojakin. Osuisivatko meidän hyvät ja huonot puolet yhteen? Tulisiko meistä yhdessä jotain enemmän vai jotain vähemmän kuin yksin?

Sitäkin olen miettinyt, että jos yksin jäätyäni sattumalta tapaankin jonkun unelmieni miehen, joka yllättäen haluaakin kanssani jotain. Miten siihen sijoittuu bonusmies? Koenko olevani hänelle varattu vai enkö koe? Kokeeko hän, että olen hänelle varattu vai eikö koe? Toivottaako hän minulle onnea vilpittömin mielin, vai kokeeko tulleensa petetyksi? Vai enkö koskaa etsi, enkä löydä ketään muuta, kun koen olevani jo varattu, vaikka en edes tiedä, että olenko? En tiedä. Tulevaisuus näyttää.