Olen koittanut siirtää syrjään tyhjää ärsytystä. Ärsyyntyminen vie energiaa, eikä yleensä auta mitään. Ärsyyntyneenä sanoo asioita, jotka eivät johda mihinkään hyvään lopputulokseen. Ärsyyntyneenä tulee tiuskittua ja ilmapiiri heikkenee väistämättä. Koitan mieluummin miettiä, että onko tämänkään nyt niin väliä. Yleensä ei ole ja varsinkin tässä tilanteessa minulla on varaa joustaa pikkujutuissa, kun ei tämä kuitenkaan niin kauaa kestä.
Mutta täytyy myöntää, että usein ärsyttää ihan hirveästi. Kuten eilen. Mies oli ollut kaksi tuntia hereillä, kun minun mittani alkoi olla jo aivan täysi. Vaikka kuinka yritin, niin olin lähellä, että alan sähistä kuin käärme. Aamupäivä koostui minun näkökulmastani sarjasta miehen typeryyksiä, välinpitämättömyyttä, tahallista huomiotta jättämistä ja kiusaamista. Koskien sekä minua että lapsia. Mies otti sitten lapset mukaansa kalaan. Onkiminen on lapsista jännittävää, eikä järville ole pitkästi matkaa. Siivosin sillä aikaa ja rauhoituin. Mies kuitenkin toi sieltä kalareissulta myös Alkon tuliaisia. Missä lie olivat kalastaneet? Ärsyyntymiseni alkoi heti uudelleen.
Nyt mies nukkuu, kuten yleensäkin tähän aikaan. Olen kieltänyt lapsia herättämästä. Lähden kohta lasten kanssa kaupunkiin. Odotan kyllä toisenlaista arkea jo hirveän paljon.