Ulkosaunalla on tulet. Istun terassilla ja savun tuoksu leijailee luokseni. Leikkasin tänään nurmikkoa ja se osa, jonka nyt näen, on siisti. Maha on täynnä uusia perunoita. Aamulla keräsin lasten kanssa omista pensaista punaisia viinimarjoja ja tein piirakkaa. Sitäkin on jo maistettu. Heinäsirkat sirittävät. Voisi luulla olevansa mökillä, jos ei tiellä jatkuvasti ajavat autot kuuluisi niin selvästi. Tai no kai jonkun mökkiinkin autot kuuluvat? Pienempi näyttäisi keräilevän tuossa kaikenlaista; ruusun terälehtiä, pieniä kiviä, lehtiä pensaasta. Mitä lie touhuilee?
Hermostuin aamulla taas mieheen. Tai no puolipäivä se jo taisi olla, kun mies heräsi vasta yhdeltätoista. Ei se hermostuminen taida paljon auttaa, mutta tänään hän ei ostanut mitään alkoholia, kun erikseen siitä sanoin. Ehkä se siihen auttoi? Olen nyt jotenkin perinjuurin kyllästynyt mieheen. Lomailu tässä kotona näyttää niin selkeästi asipiden todellisen laidan. Arkipäivinä on itse niin kiireinen, että ei ehdi kaikkea huomata. Viikonloput menevät kotitöitä kiriessä. Mutta näin lomalla näkee niin selvästi, mihin mies päivänsä käyttää. Kaksi viikkoa lomaa pidetty, kaksi jäljellä. Vaikka ruumis lepäisi, niin sielu ei.