torstai 25. heinäkuuta 2013

Kissa

Minulla on ollut kissa tai kissoja monia vuosia. Lapsuudenkodissani oli kissa jo aika pienestä. Muutettuani opiskelemaan olin muutaman vuoden ilman kissaa. Sitten otin tuuheahäntäisen maatiaiskollin, joka tiesi arvonsa. Pari-kolme vuotta myöhemmin otin kollille (leikattu tietenkin) kaveriksi harmaaraitaisen maatiaisnaaraan. Aivan pikkuisen. Ensi järkytyksestä toivuttuaan (molemmat) heistä tuli hyvät ystävät. Naaras jäi aika pieneksi, vaikka kolli antoi tämän syödä aina ensin.

Mies on kissoille allerginen. Kun ryhdyimme yhteen, kissojen kanssa kokeiltiin elää, mutta ei siitä mitään tullut. Kissat menivät vuodeksi äidilleni, mutta sitten jouduin antamaan ne uuteen kotiin. Minun omat kissani, pennusta asti kasvatetut. Kun olimme miehen vihaista ryyppäystä karkumatkalla, kävimme myös siskoni luona. Hänellä on kaksi kissaa. Melkein väistämättä siskolla käynnistä seuraa samanlainen keskustelu. "Miksi me ei saada omaa kissaa." "Iskä on allerginen, siksi ei voida ottaa." Ja tällä kertaa lapsen terävä huomio, että iskähän muuttaa pois. Voidaan ottaa kissa! Kissa. Molemmat haluavat puhua siitä kissasta vähän väliä. Pienempi oli eilen päiväkodissa tutkinut kissakirjaa. Kertoi minulle, että kuinka kauniita kissoja siinä oli. Ihania. Ja sitten meillekin oma kissa!

Mies on talvesta asti uhkaillut minua sillä, että kertoo lapsille eroaikeesta. Ilmeisesti hän on ajatellut, että lapset alkavat itkeä isäänsä ja kerjäävät minulta, että isä saa jäädä. Minä taas olen ajatellut, että lasten ei kovin paljon ennen todellista eroa tarvitse tietää, jotta välivaiheessa oleminen jäisi lyhyeksi. Mies silloin edellisen ryyppäyksen aloitettuaan tiuski lapsille, että äiti kertoo syyn. Niinkuin kerroinkin.

Nyt vain on käynyt niin, että lasten maailmassa kissa on jotenkin palkinto siitä, että isä muuttaa. Varsinkin pienempi kyselee isältään aina vähän päästä, että joko iskä muutat, että saadaan kissa? Milloin iskä muutat, että saadaan kissa? Iskä, äiti hankkii meille kissan, kun sinä muutat.

Mies vähän mököttää...

Edit. klo 6.55. Pienempi heräsi ja kertoi nähneensä niin ihanaa unta. Että meille tuli kissa. Ja kanoja.