Avioeron tekemisen kurjuuden aallonpohja oli viime viikolla. Toivon mukaan aallonpohja, eikä enää huonommaksi mene. Sanoin keskiviikkoaamuna miehelle, selvälle miehelle, aivan rauhallisesti, että ymmärtäähän hän, että mitään sellaista elämän parannusta ei ole harkinta-aikana tapahtunut, ettenkö hakisi eroa loppuun. Että milloin mies aikoo ryhtyä uutta kotia katselemaan? Mies ensin sanoi, että selvähän se, näinhän me sovittiin. Sano vaan, milloin pitää mennä. Sitten kuitenkin mies otti auton alleen, haki hirmu satsin juotavaa ja alkoi juoda kaksin käsin. Tiuski ja mulkoili minulle ja lapsille.
Katsoin parhaimmaksi kerätä vähän tavaraa ja lapset autoon ja lähdimme vanhempieni luo. Loma kun oli vielä meneillään. Sanoin lapsille, että iskä on vähän vihainen, mennään me ukin ja mummun luo. Isompi tivaamaan vihastumiselle syytä ja mies tiuski, että äiti kertoo. Kerroinkin sitten illalla mummulassa lapsille, että iskä muuttaa pois. Lapsia vähän itketti, äitiäkin. Seuraavana päivänä lapset halusivat piirtää iskälle kortit sinne uuteen kotiin. Näin tehtiin.
Me vietettiin lasten kanssa muutama leppoisa lomapäivä. Mies sen sijaan oli juonut yhtäsoittoa perjantaihin asti, jolloin oli jo niin sekaisin syömättömyydestä, juomisesta ja lääkkeistä, että alkoi soitella sekavia puheluita. Oli tässä sekavassa kurjuudessaan tehnyt myös minusta lastensuojeluilmoituksen. Mummulan paikkakunnan päivystävät lastensuojelutyöntekijät kävivät katsomassa tilanteen. Totesivat ilmoituksen tietenkin aivan perättömäksi ja omalle paikkakunnalle lähti tieto, että mies kiusaa erotilanteessa. Neuvoivat, että mikäli mies näin käyttäytyy, niin kannattaa hakea lähestymiskieltoa.
En saanut sitten mieheen enää yhteyttä, hän oli sulkenut puhelimensa. Sunnuntaina olisi tultava kotiin, maanantaina alkavat työt. Sovin ystävän kanssa, että pääsemme heille yöksi, jos mies on sekava. Sisko neuvoi, että poliisit paikalle. Mies sitten soittikin, kun olimme matkalla. Kysyi, että onko nälkä? Laittaisiko hän ruokaa, kun tulemme? Kysyin heti, että onko hän selvä, onko rauhallinen, onko paikkoja rikottu? Mies sanoi olevansa rauhallinen, joten tultiin kotiin.
Ilta menikin siinä, että itkettiin vähän vuoronperää. Mies pyyteli anteeksi. Pienempi kyseli, että milloin se iskä muuttaa. Minä lupasin auttaa asunnonhankinnassa. Isompi sitten ryhtyi piirtämään robotteja isänsä kanssa. Voisiko se pahin olla tässä?