Tänään oli työpäivä, jonka fiksut talouspään ihmiset olivat kehitelleet päälliköiden loman keskelle. Agendalla oli laskujen tarkastus ja hyväksyntä ja kaikki päälliköt ja heidän oikeat kätensä olivat keskeyttäneet lomansa sitä varten. Myös minä. Joku hieman ruttuinen naama siellä näkyi aurinkoisen päivän keskellä. Lie jouduttu mökki jättämään kilometrien päässä?
No kuitenkin juttelin yhden työkaverin kanssa, joka on tietoinen tästä aviokriisistä. Kyseli kuulumisia. Ihmetteli sitten miehen käytöstä ja sanoi, että on se jännää, kun kaikki on tarjolla, vaan ei miehelle kelpaa. Että kyllä hän ymmärtää, jos alkoholisoituu työpaikan menetyksen, avioeron ja sairauksien yhteisvaikutuksena, mutta että sitä hän ei käsitä, kun kaikki on ollut tarjolla. Ottaisi vain, niin ei kelpaa. Mieluummin valitsee pullon ja käytöksen, joka ei aviomiehelle sovi. Niinhän se taitaa olla, että en minä oikein enempää voi tehdä. Miehen pitäisi nyt tulla puolitiehen vastaan ja tehdä oma osansa, jos haluaisi tämän jatkuvan. Mutta kun ei tule, niin ei jatku.