En tiedä miksi, mutta tänään on jollakin tavalla luuseri-olo. Eihän elämä kokonaisuudessaan ole miinusmerkkinen. Monta asiaa, joissa itsekin koen onnistuneeni. Mutta kokonaisuutena kuitenkin tänään on luuseri-olo. Elämä monelta osin ei ole mennyt, niinkuin kuvitteli. Elämässä ei ole syistä ja toisistakin mahdollisuuksia samaan kuin monilla. Toisaalta monissa asioissa on ollut. Vanhoilla luokkakavereilla on hienoja taloja, urat, onnellinen perhe-elämä, fiksut menestyvät lapset, kesämökki ja auto viimeisen päälle. Minulla ei. Maallinen materia ei ole minusta onnistumisen mitta, mutta kun elämä ei niiltä muiltakaan osin ole niin glamouria.
Tänään koitan tsempata itseäni siihen, että kaikesta huolimatta eroan. Mies on tänään ollut taas kohtuullisen hyvä isä ja ehkä jopa kelvollinen aviomies. Itse huomaan tänään sairauteni oireilevan. Näkökyvyn kanssa on (taas) ongelmia, olen väsynyt, lihakset ovat kipeät ja olen jäykkä. Toivon todella, että pysyn kunnossa eron loppuun asti, ja romahdan vasta sitten. Fyysisesti heikkona on avuton. Mikä tahansa apu kelpaa. Jopa miehen. Koitan pitää kirkkaana mielessä, että on eri asia olla aviomies ja isä, eri asia olla vaimo ja äiti. Että minulla on oikeus olla myös onnellinen. Että onnellisena en olisi luuseri, vaikka muu ei niin glamouria olisikaan.