sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Unelmia

Alkaisiko kohta olla sovelias aika unelmointiin? Unelmat pitää tehdä näkyviksi, että niitä osaa tavoitella. Että ei unohda arjen pyörteissä. Onko unelmat jotakin ylimaallista vai tavallisia asioita? Ehkä helpointa on ensin listata asioita, joista pitää ja sitten miettiä, että kuinka todellisia ne unelmiksi olisivat.

Listausta siis epämääräisessä järjestyksessä asioista, joista pidän:

  • metsästä, sammalmättäistä, puolukanvarvuista, kallioista, kuusista, kanervista, metsämansikoista, suopursuista
  • elävästä tulesta oikeissa puissa; takassa, saunan kiukaan pesässä, ulkona nuotiolla, leivinuunissa, puuhellassa
  • punaisesta, oranssista, keltaisesta, lämpimästä violetista, luonnonvalkoisesta, punaruskeasta
  • vanhoista huonekaluista, leveistä lattialankuista, kauniista ikkunoista, pitkistä verhoista, räsymatoista, isoista sängyistä, pehmeistä nojatuoleista, suurista keittiönpöydistä
  • rauhallisista hetkistä kahvikupin kanssa
  • saunasta ja kylvystä
  • ystävistä, hyvästä tunnelmasta, loppumattomista puheista jotka eivät ala mistään eivätkä pääty mihinkään, unelmoinnista, suunnittelusta, innostumisesta
  • kissoista
  • kirjoista, sanomalehdistä, aikakauslehdistä, blogeista; lukemisesta
  • lapsista. Omista erityisesti, mutta myös muiden lapsista. Lasten aitoudesta ja rehellisyydestä. Vauvan tuoksusta. Lapsen luottamuksesta. Sylissä pyörivistä lapsista. Kainalossa nukkuvista lapsista. Lasten onnellisesta naurusta. 
Aika monenlaista, mutta ei noista nyt oikein kiinni saa. Vanha talo metsässä? Paljon lapsia? Ystäviä? Kiireetöntä elämää, jossa luetaan kirjoja nojatuolissa, saunotaan, kylvetään ja kuivatellaan takkatulen loisteessa? Eläkepäivät?!

Ilmeisesti pitäisi miettiä sitäkin, että onko työ omannäköistä? Siellähän kuitenkin aika lailla aikaa viettää. Jätän sen toiseen kertaan...