maanantai 11. helmikuuta 2013

2 vuotta ja 500 tekstiä

En olisi uskonut. Aloitin blogin kaksi vuotta sitten, helmikuussa 2011. Tarkalleen ottaen 12.2. Aiheet ovat pysyneet samoina; parisuhdekriisi, naisena olemisen ihmettely, lapset, arkipäivä, kuka olen ja mitä haluan? Mitä on elämä?

Kirjoituksia on juuri nyt kertynyt 500. Tämä on siis viidessadas kirjoitus. Aivan kiitettävä määrä pohdintaa. Onko mikään tullut sen valmiimmaksi? En tiedä. Tuskinpa monikaan asia, mutta itseäni olen vähän löytänyt. Jotain jo ymmärrän siitä, että mitä haluan tai mitä en halua. Toinen asia sitten on, että kuinka pystyn toimimaan.

Aloitin blogin Vuodatuksessa. Nimikin on vaihtunut. Tämä blogi oli ensimmäiseni. En ollut aiemmin blogia kirjoittanut. Nyt blogit ovat jo paljon tutumpia. Työn puolesta olen osallisena ainakin kolmessa neljässä blogissa ja itselläni on tämän lisäksi kaksi muutakin. Tämä on kaikkein aktiivisin. Kaksi vuotta sitten koko blogimaailma oli kovin vieras, nyt osaan blogistaniassa suunnistaa.

Perustin blogin päiväkirjakseni, jotta voisin pohtia itselleni merkityksellisiä asioita. Niitä, jotka mietityttävät ja ahdistavat, mutta myös niitä, jotka tuottavat mielihyvää. Pohdittu on. Alkuaikoina blogi oli täynnä kysymyksiä. Pelkkiä kysymyksiä vailla vastauksia. Nyt jo joskus osaan vastata omiin kysymyksiini.

Alkujaan en ajatellut, että kukaan blogia lukisi. Miksi olisi lukenut? Nyttemmin olen ymmärtänyt, että lukijoita on ja monenlaisia. Saakin olla. Kommentoidakin saa ja saa olla kommentoimattakin. Sellaistahan tämä blogielämä on.