maanantai 18. helmikuuta 2013

Kouluvalmiuksista ja kriiseistä

Olin tänään päiväkodilla keskustelemassa isomman kouluvalmiuksista. Erityislastentarhanopettaja oli tehnyt joitakin testejä, joiden tuloksista keskusteltiin. Ihan oli ikätasoistansa toimintaa; keskittymisessä, kirjainten tunnistamisessa ja äänteissä ongelmia, matemaattiset osiot täysin pistein. Ei siis mitään sen kummempaa, kouluun vaan. Opettaja oli jopa sitä mieltä, että tuskin psykologin testejä tarvitsee uusia, he antavat siirtotietoina lapsen käsittelyohjeet kouluun ja eiköhän se sillä mene. Hyvä juttu siis kaikkinensa.

Kerroin miehelle kotona mitä oli puhuttu ja sanottu. Mitä oli arveltu ja oltu mieltä. Mies sen sijaan oli sitä mieltä, että minun olisi pitänyt keskustella siitä, että millaisen kriisin ero saa lapsessa aikaan. Että millaiseen myllerrykseen minä olen lasta laittamassa juuri kun koulu alkaa. Että vinoon menee. Melkein hermostuin, että todellako mies luulee tähän asti selvityn ilman kriisiä? Että lapseen ei olisi ollenkaan vaikuttanut se, että kotona riidellään ja juodaan? Että nyt kriisi tulisi, kun erotaan? Eiköhän tämä rauhallisemmaksi mene, vaikka tottakai lapset hämmentyvät siitä, että kahden sijaan kotona onkin vain yksi aikuinen. Ei kai milloinkaan ole optimaali aika erota, mutta joskus ei ole optimaalia pysyä yhdessäkään.