keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Lempeää hymyilyä

Maanantaina vein käräjäoikeuteen avioerohakemuksen. Oikein oli miellyttävä kanslisti. Olin osannut täyttää lomakkeen oikein ja ihmetyksekseni henkilöllisyyttä ei tarkastettu. Lähdin oikeustalolta hymyssä suin. Mieleni teki leivoskahveja, mutta taas kerran käynnissä olevan laihdutuskuurin takia se ei sitten onnistunut. Menin takaisin töihin. Hymyilin kaikille lempeästi ja söin lounaan.

Ilmoitin miehelle samaisen maanantain iltana, että ero on nyt vireillä ihan virallisesti. Mies sanoi "aha" ja sen koommin ei olekaan juuri mitään puhunut. Eilen hän ei lähtenyt aamulla kouluun ja linnoittautui yläkertaan koko illaksi. Lukuunottamatta kymmentä minuuttia, jonka hän vietti lastensa kanssa ennen kuin vein heidät nukkumaan. Tänäänkään mies ei lähtenyt mihinkään ja kun tulimme kotiin, oli pöydällä lappu, että hän tulee bussilla illalla. Ruoka oli valmiina.

Mies kai koittaa käsitellä tilannetta vetäytymällä. Ja käsitelköön. Minä hoidan lasten arkea. Aamulla olimme jo päiväkodin pihalla, kun toinen hoksasi kysyä, että missä isä. Minulle tämä on helpompaa kuin riitely ja puhuminen. Miestä keskustelu ehkä saattaisi auttaa. Näin nyt mennään.