maanantai 25. helmikuuta 2013

Hermo ei kestä

Vedin sitten ihan pultit. Näköjään tämä tilanne rassaa minua enemmän kuin ymmärränkään tai haluan tunnustaa. Minun piti tänään tehdä yksi kirjallinen juttu ja lähettää se eteenpäin kommentoitavaksi. Siis tänään. Koitin keksiä lapsille aamulla kivaa tekemistä ja pyysin miestä katsomaan lapsia sen aikaa. No onnistuiko? Eipä ei. Lapset joko ravasivat vuoronperää luonani kiljumassa milloin mitäkin tai tappelivat keskenään. Mies ei juuri tilanteisiin reagoinut, istui sohvalla puhelin kädessä.  Ja sitten taas: toinen löi toista, kun toinen oli kiusannut ja toinen löi takaisin ja sitten isä herää tilanteeseen ja huutaa ja sitten jo molemmat itkevät.

Silloin vedin ne pultit. Huusin kurkku suorana kaikille tasapuolisesti. Huusin kovaa. Että eikö tässä talossa pysty yhtään hetkeä tekemään mitään rauhassa. Että jos riitaa haluatte, niin täältä pesee. Riidellään, saamanne pitää. Ja sitä rataa... Molemmat lapset itkivät tietenkin, kun äitikin jo suuttui. Mies ei osannut edes rauhoitella. Ei ollut kaukana ettenkö olisi lyönyt miestä.

Sanoin lapsille, että nyt pihalle. Itkeville ulkovaatteet ja ovesta ulos. Mies matkoihinsa.

Ulkona sitten tovin aikaa tuhisin ja hakkasin jäätä terassista. Lapset sitten tulivat kysymään, että tehdäänkö sopu. Tehtiin sopu ja ihan kiva ulkoilu saatiin aikaiseksi. Minä ja lapset. Mies lähti autolla ja toivottavasti pysyy kauan pois. Lasten kanssa leivotaan seuraavaksi pasteijoita ja suklaamuffinsseja. Lohdutukseksi pahasta mielestä.

Eniten nyt varmaan taas rassaa neljä päivää jatkunut juominen. Menisi johonkin muualle juomaan.