sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Sänkyjä


Meidän perheen yöllinen ravaaminen sängystä toiseen on jo rutiinia. Se ei yllätä ketään. Siksipä sänkyjä on varattu yöllistä ravaamista varten riittävästi. Iso sänky on koko perheen yhteinen ja sen leveys on 180 cm. Lapsilla on molemilla jatkettavat lastensängyt, joista saa jatkettua aikuisten kokoon saakka 80x200 cm ja näin ne on nyt laitettu. Lisäksi voi hätäpäissään nukkua sohvallakin, suuren kulmasohvaan mahtuu kaksi ilman varavuoteen levittämistä ja kolme sen kanssa.

Molemmat lapset nukutetaan nykyään viereen. Muitakin aikoja on ollut, mutta nyt mennään tällä. Yleensä esikoinen käy omaansa ja pienempi viereeni. Toisinaan isompikin käy viereeni heti illasta ja toisinaan taas pienempi käy omaan sänkyynsä. Jos nukutan jotakuta omaan sänkyynsä, yleensä nukahdan sinne itsekin. Kömmin sitten isoon sänkyyn, kun herään. Mies tulee useimmiten myös isoon sänkyyn, joskin hänen nukkumaanmenoaikansa on paljon minun jälkeeni. Molemmat lapset tulevat oikeastaan kaikkina öinä jossain vaiheessa isoon sänkyyn, joten aamulla sieltä yleensä herään minä molemmat lapset kainalossa. Mies on siirtynyt jommankumman lapsen sänkyyn, kun on alkanut olla liian ahdasta. Toisinaan esikoinen herää aamuyöllä ja minäkin satun heräämään ennenkuin hän ehtii viereeni, joten minä menen hänen viereensä ja sitten heräänkin aamulla sieltä. Jos taas joku on kipeänä, silloin tehdään sairaalle rauhaisia järjestelyjä ja minä nukun sairaan kanssa jossakin. Vaikkapa olohuoneen levitetyllä sohvalla.

Nukkuminen tällä tavalla ei rassaa minua, jos herätyksiä ei ole kovin montaa. Joskus ollaan hereillä joka herätyksellä pitkäkin aika tai sitten minä vain en saa jostakin herätyksestä enää unta takaisin. Mutta yleensä nukkuminen virkistää ja aamuun on mukava lähteä. Huomenta sinullekin!