Mikä lie? Stressi kuitenkin vai joku? Olen nyt useampana yönä valvonut lasten herätettyä tunnin, pari, jopa kolme. Viime yönä sen kolme. Olen kyllä tottunut yöherääjä, viisi ja puoli vuotta tai no varmaankin jo kuusi vuotta joka yö. Joka yö. Herään ja nukun, herään ja nukun. Lapset herättää, joskus mies, joskus jopa herään itsekseni. Yleensä nukahdan melkein samantien uudelleen, että ei sitä niin heräämiseksi edes voi sanoa, mutta nyt siis. Todellista valvomista.
Enimmäkseen työasiat pyörivät mielessä. Tekemättömät työt kiertävät kehää ajatuksissa. Tulevat jonkun verran valmiimmiksi öisin, mutta kun väsymyksen takia tehot on niin huonot päivällä, niin ei siitä mitään hyötyä ole. Ylös en nouse öisin, makaan vaan sängyssä. Jotain valmista varmaan tulisi, jos nousisi, mutta en öisin viitsi. On tämäkin.