keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Onnea ja arkea?

Hiljaa hiipimällä on meidän taloon pesiytynyt jonkinlainen onnellisuuden tila. Mies ei ärsytä useimpina päivinä juuri yhtään, vaikka useimmiten on yhtä tötterö kuin yleensäkin. Läheisyyttäkin on ollut, eikä se ahdista. Jopa ihan vapaaehtoisesti olen hakeutunut miehen luo. Mikähän nyt on muuttunut? Ehkä se, kun mies valitsi perheen ja nousi äitiään vastaan? Oli minun ja lasten puolella, oli meidän rintamassa. Ei kai riita milloinkaan hyväksi ole, mutta olisiko nyt sitten kuitenkin? Vai oliko joulun aika meille hyväksi? Vai onko perheneuvonta tuottanut tulosta? Vai mikä? Jokatapauksessa on parempi olo, jopa hyvä olo, vaikka paljon mikään ei ole muuttunut. Kyllä mies yrittää enemmän kotitöissä ja enemmän perheen yhteisissä asioissa. Mies yrittää enemmän minun eteeni, tekee asioita joista tietää minun pitävän. Ottaa vastuuta. Vastuunotto ei toki ole vieläkään missään sellaisessa määrässä kuin monissa perheissä luonnostaan, mutta enemmän kuin mihin minä olen tottunut. Tuleekohan tästä sittenkin vielä jotain?