Yhteisöllisyydestä, osallistumisesta ja sitoutumisesta

Olin tänään seminaarissa, joka käsitteli kylä- ja asukastoimintaa. Seminaarissa monien puhujien suulla puhuttiin siitä, että miten elämänlaatua lisää sitoutuminen omaan asuinpaikkaan. Että ollaan osallisia yhteisössä, toimitaan yhteisön parhaaksi, siis toisin sanoen ollaan yhteisöllisiä. Näinhän se on. Kun naapurit on tuttuja ja lähiseudun polut jo tallattuja, on paljon helpompi toimia. Ei ole kuin vierailulla, on kuin kotona.

Perhe on sama asia pienoiskoossa. Kun on osallinen ja sitoutuu perheen toimiin, on paljon helpompi olla perheen jäsen. Yhteisöllisyyden kokemus myös perheessä vaatiin ensin omaa osallistumista. Kukaan toinen ei voi sitä antaa, pitää antaa ensin itsestään. Tarkoitan tässä siis miestäni, joka on vuosia ollut haluton osallistumaan ja sitoutumaan ja sitten syyttää minua siitä, että ei koe oloaan perheessä tervetulleeksi. Kyllähän sen on miehestä itsestään lähdettävä. Yhteisöllisyyden.