Vedenjakaja

Vedenjakaja on se paikka, jossa vedet lähtevät virtaamaan eri suuntiin. Vaikkapa mäen laella on vedenjakaja, jossa toiset pisarat lähtevät valumaan toista rinnettä alas ja toiset pisarat sitä toista. Vedenjakaja on jossain, sille ei mitää mahda. Siinä se on. Itse ei voi vaikutta siihen, miten vesi liikkuu.

Nyt jotenkin tuntuu, että minä olen vedenjakajalla. Olin mielestäni jo aivan varma siitä, että muuta vaihtoehtoa ei ole kuin ero. Että se on ainoa. Nyt kuitenkin on alkanut tulla toisenlaisiakin tunteita. En minä millään tavalla ole onnellinen, mutta ehkä tämä arki saattaisi tässä mennä päivä kerrallaan kuitenkin eteenpäin. Pitäisi vain asennoitua, että näin on tässä elämässä riittävästi. Että enempää ei ole tarjolla.

Aamulla kävimme koko perhe pyöräretkellä. Sen jälkeen, kun mies oli ensin noussut lasten kanssa ja antanut minun nukkua. Olin aurinkoisen pyöräretken jälkeen sitä mieltä, että voi tämä olla näinkin hyvää tämä elämä. Mutta sitten mies hermostutti minut taas raha-asioilla ja olinkin varma, että en jaksa enää yhtään. Tunteet siis vaihtelevat ihan tunnista toiseen, kun vielä joitakin viikkoja sitten oli vain niitä toisia tunteita. Toki vielä enemmän on niitä eron tunteita.

Kun vedenjakajalla suunta on selvinnyt, niin sitten täytyy tehdä suunnan mukaan. Tämä tasapainottelu siinä välissä alkaa käydä kovin vaikeaksi. Jos suunta kääntyy eroon ja erilliseen elämään,niin täytyy sitten tehdä valinnat sen mukaan ja laittaa päätökset myös toteen. Jos taas suunta kääntyy siihen, että oikeasti perheenä ollaan yhdessä, niin sitten minulla on työsarkaa itseni kanssa. Täytyy lopettaa haaveilu paremmasta. Työpaikan sivusuhde täytyyy lopettaa. Unelmia täytyy suunnata toisin, koska tämän miehen kanssa minun unelmistani ei tule tosia. Olisivatko nämä uhraukset liian suuria? Sitä täytyy pohtia. Täytyisi keskittää voimavaransa ja aikansa yhteiseen tahtotilaan, perheen parhaaseen ja miestä täytyisi tukea perheen parhaan löytämisessä. Oliko tämän kaiken tarkoitus vain kasvaminen?