Turvallisesta riitelystä

Läheisissä ihmissuhteissa ajautuu useinkin tilanteisiin, että saattaa tulla riitaa. Milloin se riita on pelkkää mökötystä ja milloin ihan selkeää huutamista. Tai ainakin äänen korottamista. Kaikkien kanssa ei voi riidellä, vaikka olisi kuinka läheinen. Tämä johtuu siitä, että toisista vaan ei ole riitelemään. Alkavat kaivella vanhoja, loukkaavat syvälle henkilöön menevillä asioilla, palaavat riitoihin aina uudelleen ja uudelleen, suuttuvat niin perin, että lepyttelyyn menee viikkoja. Sellaisten kanssa mieluummin väistää, kuin alkaa riitelemään. Ja sitten tulee niitä patoutuneita kertymiä.

Sitten on näitä, joiden kanssa riitely on kuin virvoittava kesäsade helteellä. Hetken pamaus ja sen jälkeen aurinko taas paistaa. Ja näin käy kerta toisensa jälkeen. Riidellessäkään ei alennuta henkilökohtaisuuksiin, tai jos jotain sanotaankin, se sovitaan siinä ja heti. Riidan jälkeen ollaan kuten aina ennenkin tai ehkä vähän läheisempiä. Riitelyä ei tarvitse koskaan pelätä, koska siitä ei tapahdu mitään pahaa. Se vain kuuluu elämään ja on osa sitä, mutta ei sen kummepaa. Ei mitään sellaista, johon elämä kaatuisi.

Tänään riitelin ystäväni kanssa. Taas kerran. Puran häneen pahaa oloani ja jos hänelläkin on paha olo, saattaa riita syntyä. Tänään syntyi. Mutta se sovittiin ja arki jatkuu kuten ennenkin. Niin hänen kanssaan aina. Riitely on turvallista, joka kerta.