Toisen onnistumisesta iloitseminen

Monta kertaa tulee hetkiä, jolloin jollekin läheiselle tapahtuu kivoja asioita. Kuinka silloin ottaa osaa näihin iloisiin asioihin? Kuinka on mukana toisen ilossa? Varsinkin, jos itselle ei juuri silloin tapahdu mitään mainittavaa tai jopa itsellä on jostakin paha mieli.

Mies sai tänään tietää, että pääsee syksyllä opiskelemaan haluamaansa alaa. Tietenkin onnittelin. Ostin kaupasta oikein onnittelukortin ja kakkutarpeet. Pidetään pienet juhlat sen kunniaksi. Ollaan koko perhe ylpeitä siitä, että mies onnistui. Mieleen vain tulee ne kaikki kerrat, kun mies ei ole iloinnut minun onnistumisestani. Ei ole onnitellut. Ei ole huomannut. Ei ole pitänyt minään. Niinkuin se kerta, kun valmistuin jatkotutkinnosta ja miehen meno oli tärkeämpi minun valmistumispäiväni. En saanut kakkua, en kukkia. Onko se ollut tarkoituksellista mielenosoitusta, kyvyttömyyttä kokea iloa toisen onnistumisesta vai pelkkää ajattelemattomuutta? Kuinka pitää itsensä sellaisena, että pystyisi olemaan iloinen toisten ilosta, vaikka oma elämä ei niin iloa antaisikaan?