lauantai 11. kesäkuuta 2011

Pieniä onnen hetkiä


Tänään taas on aikalailla hyvä päivä. Ei puhuta siitä, että mies oli melkein koko päivän töissä. Sillä ei varmaankaan ole mitään tekemistä hyvän päivän kanssa? Tänään on taas kuumaa, vähän liiankin kuumaa minulle, mutta lapsista ihanaa. Laitoin jo aamulla kaivon kylmää vettä lämpenemään aurinkoon lasten kahluualtaaseen ja iltapäivällä se oli jo aivan lämmintä. Voi sitä veden läiskettä! Hurjia haiden takaa-ajoja ja mustekalojen metsästystä. Eilen tein kakkupohjan valmiiksi, tänään koristelin ja täytin sen. Mansikka-mustikka-vadelma-kermakakkua. Aika mainiota. Tuoreita mansikoita, vaikkakin hollantilaisia.


Oma piha on ihana. Lapset voi päästää ovesta ulos, kun on aitakin. Kaikki hiekkalelut voi jättää paikoilleen. Puljausvedet voi jättää lämpiämään. Pyykit, matot ja muut mahtuvat olemaan päivän jos toisenkin, milloin tarvetta ilmenee. Mitenkähän paljon oikeasti tämä talo ja tämä piha pitävät tätä avioliittoa kasassa? Kun vaihtoehdot ovat sitten pienempiä ja yhteisiä jonkun kanssa. Oma rauha on jaettava toisten arjen kanssa, jos muuttaa kerrostaloon. Ja vaikka muuttaisi rivitaloonkin. Mitkä olisivat realistiset mahdollisuudet ostaa oma talo? Vaikka pienikin. Siis sitten, kun minun perheeni on muuttunut minuksi ja lapsiksi.