Korvaako toisella, jos toinen ei toimi?

Tänään töissä oli vuotuinen suunnittelupäivä, joka pidetään aina ennen kesälomia. Päivän tarkoituksena on tehdä pohjia seuraavan vuoden talousarviota ja toiminnallisia ja laadullisia tavoitteita varten. Asiantuntijat olivat valmistelleet alustukset, joiden pohjalta keskusteltiin. Minäkin olin valmistellut omani ja olin minä valmistellut esimiehelleni hänen alustuksensa. Esimies vielä sairastui, niin alustin molemmat itse. Hyvin meni, kiitosta tuli, ajatuksia heräsi. Oli hyvä draivi päällä ja minulla hyvä mieli.

Mietinkin, että kuinka paljon ihminen korvaa jonkin elämänsä osa-alueen epäonnistumista petraamalla toisia? Toisin sanoen, kun ei ole onnea rakkaudessa, niin yrittääkö enemmän työelämässä? Että olisi jossainkaan hyvä? Että joku asia onnistuisi? Että kokisi iloa? Paljonko siitä energiasta pitäisi kuitenkin suunnata siihen, että parantaisi niitä heikompia? Eikä vaan jatkuvasti parantaisi niitä hyviä?