Mitä ihmisistä paljastuu?

Olimme tänään työporukalla virkitysretkellä. Aamun aloittajaisiksi veneretki saareen, siellä vähän kierrosta sekä historian että luonnon parissa, kahvit ja veneellä takaisin. Mahat täyteen seisovasta pöydästä ja sitten savusaunan lempeissä löylyissä (vaikka olivat kyllä osin aika kipakat...). Meillä on mukava porukka. Ikähaarukka 19-60, mutta ikäero ei huumoria haittaa. Mukava fiilis yhdessä.

Samalla retki oli pomon jäähyväisretki. Hän lähtee syksyllä opintovapaalle ja mahdollista on, että ei enää palaa. Lähtee sillä mielin, että jos muuta sopivampaa löytyy, jää sille tielleen. Minä sijaistan häntä opintovapaan ajan. Pidettiin puheita puolin ja toisin, kiiteltiin työpanoksesta ja yhteishengestä, tekemisen meiningistä. Evästettiin sekä minua että porukkaa sitä silmälläpitäen, että minä astun ruoriin syksyllä ja luotsaan porukaa eteenpäin. Lempeä tunnelma kaikin puolin.

Huomasin kuitenkin, että yksi porukassa ei minusta pidä. Ilmeisesti syynä ovat lähinnä luonteet. Minä on nopea ja sähäkkä, muutoksen nainen. Hän on rauhallinen pohtija, varmanpäälle tekijä. Luulen lisäksi, että hän ei luota ammattitaitooni oman työalueensa asioissa. Täytyykin nyt ottaa oikein asiaksi, että tarkkailen tilannetta ja ohjaan tarpeen mukaan suuntaa. Tykätä ei tartte, mutta työt pitää tehdä. Olipa hyvä, kun tämäkin kävi ilmi jo näin ilman konfliktia.