sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Valvoin taas

Valvoin taas viime yönä. Varmaan kolmisen tuntia tai vähän yli. Laitoin yöllä viestin eron jo aiemmin kokeneelle ystävälle, joka oli sitten aamuun jo vastannutkin. Hän suositteli minulle lääkärissä käyntiä, unilääkkeitä ja terapiaa. Koska nukkumatta ei vaan jaksa.

Isompi lapsista oli pienenä ihan hirvittävän huono nukkuja. Hän heräili monta kertaa yössä tuonne nelivuotiaaksi ja siinä vaiheessa oli jo pienempikin valvottamassa. Joskus yöt toisensa perään menivät puolen tunnin pätkissä. Olin silloinkin hirvittävän väsynyt, mutta en ehkä kuitenkaan niin väsynyt kuin nyt. On aivan eri asia herätä ja nukahtaa, herätä ja nukahtaa kuin herätä ja valvoa ja valvoa ja valvoa.

En olisi uskonut kuinka lamauttavaa väsymys on. Ei jaksa ajatella, ei jaksa tehdä. Ja kuitenkin täytyy. Luulen, että ei kestä montaa viikkoa, kun olen jollain tapaa työkyvytön. Siis jos en tee mitään. Lääkkeet hoitavat vain oiretta, terapia ehkä myös syytä, mutta myös oiretta. Syy unettomuuteen on selvä; en vain jaksa tätä parisuhteeksi kutsuttua kamaluutta enää. En jaksa. Mutta nyt olen niin väsynyt, että en jaksa tehdä muutakaan kuin ajelehtia päivästä toiseen. Pattitilanne? Toivottavasti ei.