torstai 31. tammikuuta 2013

Alfa-uroksista ja miehen hajusta

Joskus aiemminkin olen pohtinut, että miksi parinvalinta on niin vaikeaa. Luin vasta jotain juttua, jossa oltiin sitä mieltä, että ihminen luontaisasti valitsisi oikein hajun perusteella. Ennen vanhaan, ennen deodorantteja, lavatanssit olivat juuri sopiva paikka. Hikinen vartalo toista vasten. Jos ei nappaa, seuraava. Jos nappaa, saatille. Nykyiset keinohajut sekoittavat järjestelmät, samoin keinotekoiset hormonit.

Nainen ilmeisesti jostain luolavaistosta valitsee alfa-uroksia, jos sattuu saamaan. Muillekin kelpaava, itsevarma, lihaksikas mies kelpaisi, vaikka tietäisikin, että miehessä on puutteita. "Pieniä." sanoo nainen. Vasta huuman laannuttua pystyy tunnustamaan, että eivät olleet. Huomaan toisinaan ihastuvani sellaisiin miehiin. Hetkellisesti vain. Kaukaa. Mutta kuitenkin. Tunnen vetoa näihin miehiin. Mietin, että millaista olisi koskettaa lihasta. Millaista olisi olla alfa-uroksen Nainen? Toisten naisten katsoessa vierestä? Vaikka tietäisin, että puutteita on.

Onneksi nyt joku järki on päässä. Vaikka hetkellisesti voisikin huumaantua...