lauantai 12. tammikuuta 2013

Valokuvia ja rahanjakoa

Olen aamun katsellut valokuvia. Sain nimittäin herättyäni ajatuksen, että teetän muutaman kuvan, kun albumit ovat jääneet jälkeen. Onhan niitä kuvia otettu, satoja ja satoja, niinkuin varmaan jokaisella. Kuvat ovat kivoja siellä koneellakin, mutta kivempia minusta oikeassa albumissa. Meillä on yhteinen perhealbumi ja molemmille lapsille omat, joissa on sitten enemmän omia juttuja. Oma lapsuusaikainen valokuvakansio on siinä muiden vieressä. Lapsista on hauska verrata omia ja äidin vauvakuvia keskenään.

Kuvien katselu on ollut välillä hankalaa, siksi albumit ovat jääneet jälkeen. Ei ole huvittanut muistella menneitä päiviä, vaikka kuvat onkin otettu iloisista hetkistä. Muistaa silti niitä tapahtumia siinä ennen ja jälkeen kuvanoton. Niitä fiiliksiä, joita on ollut. Tänään kuitenkin niitä katsoin. Ei tuntunut kovin pahalta.

Viime päivinä on tuntunut olo kohtuullisen hyvältä. Tässä yksi päivä laskin osituksen, että paljonko pitäisi maksaa erosta. Ei kohtuuttomasti maailman mitassa, mutta kyllä pankkiin pitää mennä. Kaiken tämän elättämisen jälkeen minä olen se, joka hakee pankista lainaa maksaakseen ulos miehen, joka ei montaa ropoa ole taloon tuonut. Vaan näin se taitaa mennä, kohtuuden periaatteella puoliksi, vai miten se nyt oli. Suosittelisin jokaiselle avioehtoa, ihan vain varalta. Toinen tapa on oppia näin kantapään kautta.