Jos nyt sitten ottaisin kantaa mediassa vellovaan rasismikeskusteluun. Itselleni aihe ei ole sen enempää omakohtainen. Itselläni ei ole ketään läheistä maahanmuuttajaystävää, enkä ole työssäni tai muutoin sen enempää perehtynyt maahanmuuttokysymykseen. Töissä on asiakkaina maahamuuttajia, mutta enimmäkseen ns. kantasuomalaisia. Olen siis ihan tavallinen kansalainen, suomalainen, suhteessa rasismikeskusteluun.
Olen syystä tai toisesta seurannut kiinteästi mediassa käytyä keskustelua. Jonkun ns. journalistista aloitusta ja siihen liittyvää yleisökirjoittelua. Olen viime aikoina lukenut satoja kommentteja. Olen samalla miettinyt omaa suhdettani maahanmuuttajiin, rasismiin, ihonväriin, rotuun, suomalaisuuteen, hyviin tapoihin ja sananvapauteen. Jouduin oikein etsimään rasismin määritelmän, kun mietin, että olenko minä rasisti. En ole. En usko siihen, että joku rotu olisi toista parempi tai huonompi. Että jollakin rodulla olisi lähtökohtaisesti rotuunsa perustuen oikeus enempään. Luulin, että ei kai kukaan sivistyneessä Suomessa voi noin edes ajatella? Mutta kuinka väärässä olinkaan.
Helsingin sanomien ja Iltalehden kommentit menivät minusta aika ajoin mauttomuuksiin, mutta ilmeisimmin kuitenkin olivat tarkastuksen läpäisseitä. Elinen Ylen kirjoitus sai minut etsimään tietoa kirjoittajasta ja se johtikin minut jonnekin, jota en olisi halunnut löytää. Aidosti rasististen kirjoitusten pariin, joissa ylemmyydentuntoiset suomalaiset (nuoret miehet) viestivät omaa paremmuttaan ja muiden rotujen huonoutta. Jotkut olivat kommentoineet väliin jotakin muutakin, mutta kaikki käännettiin siten, että vain se oma ajatus oli oikea. Luulen, että he aidosti olivatkin sitä mieltä. Nämä kirjoittajat eivät nähneet yksilöitä lainkaan, ainoastaan pelkkiä kasvottomia rodun edustajia. Jonkun rodun edustajan joskus tekemä asia = koko rodun ominaispiirre, mikäli teko oli suomalaisen näkökulmasta kielteinen. Suomalaisen tekemä asia = suomalaisen kulttuuriin ja oikeuksiin kuuluva, vaikka olisi kielteinenkin (esim. väkivalta ja viina).
Olen aivan hämmentynyt. Ajattelin, että tämä rasismikeskustelu ei koske minua, mutta ehkä sen pitäisi koskea? Ehkä minun pitäisi tavallisena suomalaisena sanoa, että en hyväksy rasismia? Ehkä meidän kaikkien, jotka emme hyväksy, pitäisi se sanoa? Koska jos me emme sano, hyväksymme hiljaa sen, että rasistinen saa olla. Hyväksymme sen, että meidän Suomessamme joku olisi vähemmän arvoinen kuin toinen ihan vain syntyperänsä tai ihonvärinsä takia. Että ilman omaa syytään tai ansiotaan joutuisi johonkin kastiin voimatta millään tavalla itse vaikuttaa kohteluunsa. Vaikka olisi suomalaisempi kuin monet, vaikka olisi rikkaampi kuin monet, koulutetumpi, anteliaampi, hyväntahtoisempi, ystävällisempi, viisaampi, niin olisi kuitenkin vain joku, vaikkapa "neekeri". Eikö jokaista tulisi arvioida vain omien tekojensa ja lähtökohtiensa kautta? Jos nyt arvioida ylipäätään pitää.