keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Munkkirinkilöitä

Pikkuväki aloitti tämän aamun eilen leivotuilla munkkirinkilöillä. Ei kylläkään itsetekemillä, mutta kuitenkin. Minäkin aloitin aamuni sillä samalla ja suurella kupillisella kahvia. Kohta puemme päivävaatteet ja ulkovaatteet ja lähdemme päivän touhuihin päiväkotiin ja töihin. Mies aikoo jäädä nukkumaan, ilmoitti jo illalla. Rauhaisat aamunhetket ovat ihania!

Jatkuva kiire ja pysähtymättömyys on raskasta. Ajatus ei edes ehdi pysähtyä. Illalla saunassa istuessakin mies kysyy joka viiden minuutin välein "Mitä mietit?" Tuntuu, että ei saa olla rauhassa missään. Töissä puhelin soi, sähköposti kilkuttaa, kokouksissa saa istua. Koko päivä on hektinen. Kun haluaisi vain istua ja antaa rauhan tulla, mies haluaa tunkeutua siihen koko ajan. Onneksi tämä aamu on minun ja lasten. Ja munkkirinkilöiden.