Riittävää

Kolme päivää uudessa työssä on ohi. Nyt alkaa jo pikkuhiljaa päästä kiinni siihen, että mikä minun roolini on. Yhäkään en tiedä, että mitä minun pitäisi tosiasiallisesti tehdä, mutta paperi ja asia kerrallaan tulevat tehtävät tutuiksi. Enää ei ole niin tunne, että on eksyksissä. Väkeni on ottanut minut hyvin vastaan. Olen aivan reilusti sanonut, kun en tiedä tai osaa ja kaikki ovat olleet hyvin avuliaita. Pala kerrallaan kuva selkiintyy minulle.

Kotona ei ole tilanteessa juuri muutosta, paitsi että mies on taas hyvin avulias. Tekee omatoimisesti, auttaa ja on ystävällinen. Ei ole puhuttukaan mitään sellaista, että alkoholia edes tekisi mieli. Mies selvästikin on sitä mieltä, että kunhan hän riittävästi yrittää, on riittävän mukava, riittävän avuksi, riittävän tarpeellinen, niin hän mielestäni on riittävä. Riittävä. Niin. Riittääkö se? Vielä ainakin tuntuu, että ei riitä. Päätös yhä on vahvana, että kun talo on myyty, mies muuttaa. Myytäisiinpä nyt pian, ennen kuin taas ehdin muuttaa mieltäni.