sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Arki ja kriisit


Sunnuntait alkavat kulkea samaa rataa. Minä herään lasten kanssa kuuden jälkeen ja vietän rauhaisan aamun kahvikuppi kädessä. Mies herää joskus kahdeksan korvilla. Minä teen eväät koriin, keitän termospulloon kahvia ja otan mukaan jotain herkkuakin. Kakkosen Kapteeni Karin jälkeen puetaan päivävaatteet ja lähdetään vanhaan kotiin eväsretkelle. Eväsretkellä on aina joku työntekoon liittyvä tarkoitus. Tänään ajoin puolet nurmikosta ja kastelin kesäkukat. Niin ja poltin kaupungissa kertyneet poltettavat grillitulien alkajaisiksi. Tänään oli eväänä nimittäin myös grillimakkarat. Lapset leikkivät omiaan; hiekkalaatikolla, kiikussa ja liukumäessä, kiipeävät puuhun, jahtaavat toisiaan ympäri kukkapenkkejä, kaivavat matoja. Mies lähinnä näyttää eksyneeltä ja jos tulia laitetaan, niin vahtii sitä. Näin oli tänäänkin. Antoi mies sentään välillä pienemmälle vauhtia kiikussa.

Nämä sunnuntait pelottavat minua joskus. Käykö tässä niin, että sitten joskus kun tämä talo on myyty ja miehen pitäisi muuttaa pois, niin minä muistan nämä sunnuntait? Ajattelen, että kai tämä tässä menee. Päivä kerrallaan, sunnuntai kerrallaan. Eteenpäin. Että ei kai sillä ole väliä, vaikka olen onneton? Kunhan se nyt jotenkin se arki menee. Eihän meillä juuri riidellä nykyään. Minua ei huvita riidellä, kun ei mitään kuitenkaan tapahdu ennenkuin talo on myyty ja mies kai ei halua riidellä, että antaisin kaiken anteeksi ja unohtaisin koko eroaikeen. Mies yrittää monessa asiassa parhaansa. Kai hän ajattelee, että jos arki menee, niin se saa minun puolestani mennä. Ja olenko minäkin sitä mieltä? Vähän pelottaa.

Oletus tietenkin on, että joku isompi kriisi saadaan aikaan juuri sopivasti ennen talon myyntiä. Ensimmäinen kriisi saadaan kesän elannosta. Mies ei tietenkään hommannut itselleen kesätöitä ja kun opintotukikin lakkaa kesäksi tulemasta, on hän minun kukkarollani aivan koko ajan. Ja kun ei ole mitään tekemistä, niin sitten ehditään pitkästyä ja ollaan vailla rahaa siihen, että olisi tekemistä. Mies ei ole kovin näppärä keksimään tekemistä ilman rahaa. Vanhassa kodissahan olisi kyllä tekemistä, mutta se ei ole sitä tekemistä, jota mies kaipaa. Saa nähdä.