maanantai 28. toukokuuta 2012

Nalkutus


Minusta on tullut nalkuttava vaimo. Huomaan sen itse ja sillä pohjimmiltaan on hyvä tarkoitus. Haluaisin, että mies kuuntelisi minua ja tekisi kuten pyydän. Mies ei sano nalkutukseen mitään. Luin juttua nalkuttamisesta ja löysin pätkän: Useimpien taitojen ja asioiden oppimiseen tarvitaan lukuisia toistoja. Tavalliselta ihmiseltä toiminnan automatisoituminen vaatii noin 200 toistoa ja ylivilkkaalta jopa kaksituhatta. Psykologian professori Keltikangas-Järvisen (2004) mukaan varsinkin lapset, joiden keskittyminen hajaantuu helposti, tarvitsevat "nalkutusta". Jos taas tarvitaan opitusta virheestä pois oppimista, tarvittavien toistojen määrä kohoaa helposti tuhansiin. Onko nalkutuksesta siis hyötyä?

Eilen nalkutin miehelle monista asioista, joiden olisin halunnut menevän toisin tai joista oli sovittu lasten kanssa jotain sääntöjä. "Älä vie niitä legoja parvekkeelle, etteivät tipahda." (3 toistoa), "Vie likaiset xxx pois itse, kun meillä ei ole palvelijaa." (ainakin 5 toistoa, x:n tilalla likainen kahvikuppi, lautanen, sukat yms.), "Älä anna niiden lasten tapella." (ainakin sen 10 toistoa, kun miehen piti vahtia lapsia minun tehdessäni kotitöitä ja isompi oli hieman villimmällä päällä) ja edelliseen liittyen "Voisitko panna sen puhelimen pois kädestä ja keskittyä niihin lapsiin." (ainakin 4 toistoa). Sitten yksittäistä keskustelua käytiin seuraavista teemoista (käydään aika useinkin): Miksi ruualla isä ei saa limpparia ruokajuomaksi? Miksi isä ei voi syödä hampurilaista iltapalaksi, kun lapsille on puuroa? Miksi isommalle pitää pyöräharjoituksissa muistuttaa alamäessä jarruttamisesta? Miksi palloa ei saa potkia kohti grilliä, jossa on tulet ja miksi palloa ei saa potkia kukkapenkkien yli? Miksi pakastimessa olevat jäätelöt on tarkoitettu koko perheelle, eikä isälle yöllä syötäväksi?

Usein tuntuu, että ei se toistamalla kummene ja että meidän perhe-elämä on yhtä nalkutusta. Minulla ei ole yhtään hyvä olla ja mies ei muutu. Mies on kuin suureksi kasvanut lapsi, mutta joka ei osaa perussääntöjä. Tuntuu, että minä olen ainoa aikuinen. Miksi siis vaivata meitä kaikkia tällä?