Tässä päivänä muutamana olen miettinyt ystävyyttä. Mistä hyvä ystävyys on tehty? Hyvälle ystävälle voi kertoa kaikenlaista. Ystävä ymmärtää, vaikka olisi eri mieltäkin. Ei arvostele, ei tuomitse. Joidenkin ystävien kanssa on välillä vuosiakin hiljaisuutta ja sitten ystävyys jatkuu siitä, mihin se jäi. Joidenkin kanssa jakaa arkea. Ystävä on lähellä, vaikka olisi kaukanakin. Ystävän kanssa on mukava olla ja tehdä asioita. Hyviä ystäviä ei liene kenelläkään liikaa, useimmiten vain muutama.
Mistä se ystävyys sitten muodostuu? Joidenkin kanssa on aivan samanlainen huumorintaju tai arvomaailma, mutta ei kaikkien. Syntyykö ystävyys yhteisistä kokemuksista? Ei varmaan yksin, onhan yhteisiä kokemuksia vaikkapa työkavereiden, sukulaisten tai naapureiden kanssa, eikä heistä kaikista tule ystäviä. Onko ystävyys jotain yhteyttä, jotenkin samaan suuntaan katsomista, vaikka eri näkökulmistakin? Jotkut ystävät ovat samanikäisiä ja samassa elämäntilanteessa, mutta toiset ovat aivan eri ikäisiä, eri elämäntilanteissa, erilaisille elämänkokemuksilla varustettuja. Silti jotenkin maailma on yhteinen. Ystävyys on kyllä hienoa!