maanantai 12. toukokuuta 2014

Reviiri

Olimme lasten ja kissan kanssa viikonlopun J:n luona. Olemme olleet siellä joitakin kertoja. Meidän tavarakuormamme on vain niin paljon suurempi, että J:n on helpompi tulla yleensä meille. Lapset ovat uudessa paikassa aina hieman levottomia ja tekemistä ei oikein keksi. Kunnes sitten keksiikin. J:n talo on samankaltainen kuin minunkin, rintamamiestalo. Minulla on avain siihen taloon; lapset sanoivat, että nyt meillä on kaksi kotia.

Minulle on tärkeää olla osa J:n elämää. Nähdä J:lle tärkeitä paikkoja, tavata J:n sukulaisia, tietää missä J päivänsä viettää, mistä kaupasta ruokansa ostaa. Minulle on tärkeää nukkua J:n vieressä hänen sängyssään. Juoda kahvia hänen kupistaan.

Olen auttanut häntä käydessäni niissä asioissa, joissa hän ei ole niin hyvä. Siivouksessa, verhojen laitossa, semmoisissa. Ei J ole sotkuinen, tavarat menevät paikoilleen ja tiskit puhtaiksi, mutta kai hänen silmänsä ei niin huomaa kaikkea. Tänä viikonloppuna sovittiin, että pestään ikkunat. Kuten tehtiinkin. Samalla vaihdoin yhdet verhot ja toiseen ikkunaan laitoin, kun niissä ei ollut. Meiltä on viety joitakin mattoja jo aiemmin ja muutama huonekalu on nyt J:n luona, kun meille tuli ahdasta uuden pöydän myötä.

J sanoo, että teen reviiriä. Merkkaan huoneita. Jokaiseen vähän minun näköäni ja oloani. J:tä se hymyilytti. Ehkä teen juuri niin. Meidän toiseen kotiimme.