keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Jännän äärellä

Yllättäen, yhtäkkiä, minulle tarjoutui työtilaisuus J:n kaupungista. Sama työnantaja, eri yksikkö. Näyttää melko varmalta, että siirryn siihen lomien jälkeen. Asia varmistuu viimeistään viikon sisällä. Näyttäisi siltä, että kerään pesueeni ja muutamme. Paikka on ensin vuodeksi, ehkä jatkuu toistaiseksi, jos kaikki ovat tyytyväisiä. Tästä syystä en myy vielä taloani.

Tänään J selvitti minulle työmatkan pituuden, isomman koulun ja koulumatkan turvallisuuden, pienemmälle sopivan päiväkodin, sairaalan palvelut, kunnallisveroprosentin. Kaikkia mikä askarrutti. Nyt olemme suunnitelleet, että mitä huonekaluja mihinkin. Mitä täältä viedään. Mitä tarvitaan.

Jännän äärellä näyttää mieli askaroivan konkretiassa. Ei kai uskalla oikein ajatella, että mitä oikeasti tapahtuu. Vaikka yhtä aikaa uskaltaakin. Olemme puhuneet tästä jo monta kertaa. Hän tänne tai me sinne. Kun töitä vain järjestyisi. Nyt yhtäkkiä ja yllättäen, parissa päivässä, näyttää kaikki järjestyvän. Samassa kahvipöydässä joka aamu. Yhteinen kauppalista joka kerta. Hyvän yön suukko aina oikea, eikä viestinä milloinkaan. Miten tässä näin kävi? Minulle?