sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Kerro miltä tuntuu

Kerro miltä tuntuu, sanoi J minulle. Tunteet on monella tapaa ristiriitaiset.
  • Olen lasten puolesta iloinen, että heidän isänsä tuli. Otti syliin, silitti tukkaa.
  • Olen lasten puolesta vihainen, että heidän isänsä hylkäsi heidät kahdeksaksi kuukaudeksi. Katsoi parhaimmaksi tehdä jotain muuta. Ei ajatellut lasten ikävää, huolta, epätietoisuutta, hylätyksi tulemisen tunnetta. 
  • Olen kovin hämmästynyt, että ex tuli ja käyttäytyi kuin ei olisi tehnyt mitään väärää. 
  • Tunnen olevani huono äiti, kun en haluaisi puhua exän kanssa. Minun pitäisi ajatella lasten hyvää, jos olisin hyvä äiti. 
  • Pelkään olevani huono äiti, enkä riittävästi tulkitse merkkejä siitä, että onko lapsilla exän kanssa hyvä. Pelkään, että jatkossa ummistan silmiäni, että lapset menisivät myös isälleen. Että minä saisin itsekkäästi olla hetken ilman lapsia. 
  • Olen kateellinen, jos lapsilla onkin aidosti kivaa exän ja hänen rouvansa luona. Pelkään, että en kateuksissani jaksakaan puhua exästä ystävällisesti lapsille. 
  • Pahoitin mieleni, kun pienempi sanoi aamulla "tämä on paras päivä" kuultuaan, että näkee tänään isänsä. Lapselle hymyilin ja sanoin, että niin on. Sisälläni olin vihainen, että ex saa kaiken rakkauden lapsiltaan, vaikka ei ole välittänyt heistä yhtään. 
  • Mietin, että paljonko huonoa käytöstä kestän nyt exältä? Hän ei oma-aloitteisesti ilmoittanut, että tulee myöhässä ja piti lapsia puoli tuntia yli sovitun. Ensimmäisellä kerralla. Mihin ne rajat venyvät toisella ja kolmannella, jos sellaisia tulee? Miten osaan asettaa rajat? 
  • Olin itsestäni ylpeä, että olen sanonut lapsille, että iskä tulee vielä. Nyt sain sanoa, että siinäs näitte. Äiti oli oikeassa. Iskä tuli. 
  • Olin ylpeä itsestäni, että olen puhunut lapsille isästään hyvää, vaikka hän olikin meille ja minulle erityisesti niin kelvoton. Että lapset saivat pitää lapsenuskonsa, että isä rakastaa. Ja varmaan omalla tavallaan rakastaakin. 
  • Minua pelottaa, että jos lapset alkavatkin viettää aikaa isänsä kanssa, niin minun ja J:n täytyy määritellä yhdessäoloamme uudelleen. Emme me ole olleet kahden kuin satunnaisia hetkiä. Osaammeko olla? Osaanko olla nainen? Olenko pelkkä äiti? Millainen nainen olen? Pitääkö J siitä naisesta?
  • Minun kävi sääliksi exän uutta rouvaa. Ex oli ihan itsensä. Vaikutti kyllä sillätavalla freesiltä, että ei ehkä juo nyt, mutta muuten ihan samalta kuin ennenkin. Rouva vaikutti mukavalta. Minun teki mieli kuiskata hänelle, että mene kauas tuosta miehestä. En tietenkään sanonut, eihän hän olisi uskonut. 
  • Mietin, että onko lasten tapaaminen jatkossa kaupankäyntiä? Ja kumpi siinä on vahvemmilla? Jos minä haluan, että lapset tapaavat myös isäänsä, niin millä ex minua kiristää? Jos nostan puheeksi elatusmaksuja, lasten kohtelua, exän kuntoa, niin uhkaako ex minua jollakin? Että minä riitelen, eikä hän ota lapsia? Entä jos minä en halua, että lapset tapaavat isäänsä, jos jotain sellaista aihetta tulee. Uhkaako ex heti oikeudella? Tekeekö perättömiä lastensuojeluilmoituksia? Vaatiiko huoltajuutta?  Miten selviän siitä todistelusta, että osaan ja pystyn hoitamaan lapseni?
Toisaalta olen iloinen ja ylpeä, toisaalta pelottaa ja suututtaa. Hämmentää. Siltä tuntuu nyt.