Viime viikon alussa mietin, että eron kannalta on ehkä tulossa toiminnan viikko. Ja tulikin. Mies on nyt pois. Pakkasi maanantaina rinkkansa, otti ensimmäisen erän ositusrahoja ja passin. Lähti aurinkolasit silmillään reteesti, eikä olla perään huudeltu. Isompi sanoi heti samana päivänä, että äiti nyt tarvitaan pahvilaatikoita, että saadaan iskän tavarat täältä pois. Eilen jo vähän pakattiin. Säilötään tavarat autokatokseen, hakekoot sieltä. Ja jos ei hae, niin kai joku jätefirma ne noutaa.
Ero eteni senkin suhteen, että ositus sovittiin. Maksoin miehelle jo osan (luottokortti tappiin) ja perjantaina on pankkiin lainaneuvottelut. Loputkin hoituu sillä. Auto jätettiinkin minulle, eipä tarvitse autokauppaankaan mennä. Haastemies esitteli miehelle minun käräjäoikeuteen jättämäni hakemukset ja mies kai sanoi, että ei vastusta mitään. Talolle tarvitaan vielä lainhuuto, niin fyysiset on selvät.
Lasten huoltajuus ja tapaamiset on vielä auki. Käräjäoikeus varmaan päättää minulle yksinhuoltajuuden, mutta onko päätös määräaikainen? Tapaamisista ei päästä sopimaan ennenkuin mies tulee ulkomailta ja ennenkuin miehellä on joku koti. Tulee ehkä loka-marraskuun vaihteessa? Miten lie lapset ehtivät jo unohtaa koko isän siihen mennessä? No, se on miehen valinta.
Minulla on vahva ja hyvä olo.