Olen suunnitellut olohuoneessa järjestyksenvaihtoa jo pidempään. Yksi syy on miehen siivoaminen sieltä pois ja nythän se on mahdollista. Ja toinen syys on olohuoneen toiminnallisuus. Miehelle olohuoneen tärkein huonekalu oli aina televisio. Olohuone järjestettiin television mukaan. Televisio sai parhaan paikan. Muut järjestettiin siten, että sohvalta miehen lempipaikalta oli optimaalinen näkyvyys ja kuuluvuus. Minulle televisio ei ole niin kovin tärkeä, en katso juuri muuta kuin lastenohjelmia. Lapsille television ei tarvitse olla kovin tärkeä, vaikka helposti he sitä liikaa haluaisivat katsoa.
Minulle tärkeämpää olohuoneessa on yhdessäolo. Olohuoneen sohva pitää olla siten, että siinä on kiva istua, kiva viihtyä. Lukea vaikka lehteä. Jalat voi nostaa rahille. Voi pötköttää, jos siltä tuntuu. Ikkunasta voi katsella lehtien liikettä, lintujen lentoa. Hyvähän siitä on televisiokin näkyä. Sitten olohuoneeseen tarvitaan suuri pöytä, jonka ääressä voi pelata lautapelejä, värittää värityskirjoja, leikkiä poneilla ja legoilla. Syödäkin tietenkin. Kattaa kauniisti, pyytää pöytään. Olohuoneessa tulee olla tyhjää lattiaa, johon voi levittää leikin. Istua tutkimaan jotakin. Ajaa pikkuautolla. Olohuoneen tulee olla väljä ja kaunis.
Siivosin eilen olohuoneesta pois miehen näkemyksen televisiosta. Televisio, digiboxi, Playstation, Xbox, joku pönttö joka tekee hyvät äänet, kaiuttimet, joku matalan äänen kaiutin. Miljoona johtoa. Kymmenkunta ohjainta. DVD-levyjä, pelikonsolien pelejä. Leveästi tilaa. Minulla ja lapsilla on ollut yläkerrassa toinen televisio. Perusvarustukset. Siirrän sen varmaan jossakin vaiheessa alakertaan, mutta nyt se voi olla vielä ylhäällä. Sen verran kun sitä tarvitsee katsoa, sen voi tehdä sielläkin. Olohuone on nyt sitten ensimmäinen huone, jossa miehen tarpeet eivät enää vaikuta.