perjantai 27. syyskuuta 2013

Jotain pillereitä?

Nyt se kai sitten iskee, se eromasennus. Tai mikä lie iskee. Olen tällä viikolla ollut erittäin itkuherkkä. Jälki-istunnon aiheuttaman itkun jälkeen on olleet kyyneleet silmissä monta kertaa. Nytkin. Tämän päivän kyynelsilmien alkuaiheuttaja oli pieni tyttöni, joka jäi surkeasti itkien päiväkotiin. "Äiti, äiti, älä mene. Äiti, saanhan olla vielä sylissä? Äiti, jääthän tänne? Äiti, tulethan hakemaan heti ruuan jälkeen?" Tällä viikolla ajoin pienen peltikolarinkin, en pysty keskittymään yksinkertaisiin asioihin. Tai no onko autolla ajo yksinkertaista? Meinasin samana päivänä ajaa risteyskolarinkin, mutta onneksi en. Liikenne näyttäisi olevan liian vaativaa minulle. Haluaisin vain pitää lapset kainalossa ja linnoittautua sohvalle.

Äsken työkaverini sanoivat, että lähde kahville. En lähtenyt. Kun itkettää, niin ei viitsi lähteä, jos siellä vaikka sanotaan jotain poikkipuolista ja käyn itkemään siellä kaikkien nähden. Ei kiitos.

Pitäisiköhän soittaa työterveyteen? Antaisivat jotain pillereitä.