lauantai 14. syyskuuta 2013

Isäntä ja emäntä

Minun ja lasten elämä sujuu arkisesti ja hyvin. Isää ei ole kaivattu, vaikka välillä kiukuttelut taitavat kuitenkin johtua juuri siitä. Mies on soitellut muutaman kerran. On ollut retkillään ongelmissa. Mitäs minä täältä niille mitään mahdan? Olkoot ongelmissa, jos ei osaa itse hoitaa. Isäni ja äitini ovat käymässä. Isä käytti ulkosaunan yhden ikkunaruudun lasiliikkeessä. Itseasiassa siinä ei meidän aikana ole koskaan ollut lasia. Isääni se on kai haitannut kaikki nämä vuodet.

Taitaa talossa olla paljon pientä korjattavaa. Ja onkin. Osa haittaa ja osa ei. Osa on tekemättä, kun ne on olleet miehen juttuja ja osa on ollut tekemättä, kun ei olla nähty tarpeellisena sijoituskohteena. Täytyy nyt miettiä, että missä järjestyksessä näihin pieniin puuttuu. Nyt kun ei tarvitse enää ajatella, että mies pahoittaa mielensä, jos teen.

Sitäkin mietin, että kun olen niin tottunut hoitamaan kaikki itse, muutunko miehekkääksi? Menetänkö naisellisuuteni, kun olen isäntä ja emäntä? Varmaan myös äiti ja isä? Onko sillä edes väliä? Mihin sitä naisellisuutta tarvitsisin?