Sähköyhtiön miehet kävivät kaatamassa pihasta neljä-viisi isoa koivua muistaakseni viisi vuotta sitten. Saattaa olla kuusikin. Olisivat voineet kaatua linjan päälle, joten yhtiön miehet kaatoivat. Miehen serkku tuli talkoisiin ja sahasi puut pienemmiksi. Myöhemmin samainen serkku tuli toisiin talkoisiin ja halkoi puut. Mies taisi niissä talkoissa enimmäkseen katsella. Poltin puut sitten uunissa myöhemmin.
Kannot kuitenkin jäivät. Ovat siinä tontin reunalla, melkein naapurin rajalla. Eivät haittaa normaalia eloa, eivät pistä meidän silmään. Ehkä naapurin? Kantojen viereen on kasvanut pihlajaa ja koivua, pajua ja lupiinia. Leikkaan nurmikon siitä vierestä, kantojen annan olla.
Nyt mies on käynyt yhden kannon kimppuun. Halusi varmaan näyttää olevansa kunnon työmies, hoitaa kannot ja kaikki. Kanto vaan tuntuu olevan omapäinen. Kova ja sitkeä. Miehelle kävi varmaan luonnon päälle ja nyt ei anna periksi. Koittelee kai miehuuttaan ja kun kanto vastustaa, se vain yllyttää. Mies on käyttänyt tämän viikon jokaisesta päivästä useamman tunnin sen kannon kanssa. Moottorisaha, kirves, tuli ja bensiini, rautakanki, tunkki, käsisaha, lapio. Mitähän muuta on kannon kanssa käytetty? Kanto se vaan pysyy. Vähän pienenee. Kun tulen töistä kotiin, minua odottaa hikinen vaatekasa, läpimärkä. Kannon kanssa on tapeltu. Iltapuhteella ehtii ottaa vielä toisen erän ja sitten saunaan lihaksia pehmittämään.
Luulisin, että miehelle tekee oikein hyvää kannon kanssa tappelu.