tiistai 6. joulukuuta 2011

Varmuutta kehiin!!


Mistä tietää, että milloin on oikeassa? Alkaa jäytää tämä, että joka toinen päivä on sitä mieltä, että avioliitto on selkeästi ohi ja joka toinen päivä, että ehkä tästä yrittämällä vielä jotain tulee. Tietenkin joku positiivinen voisi sanoa, että kun joka toinen päivä on sitä mieltä, että kannattaa yrittää, niin silloin kannattaa. Että siellähän on selkeästi toivoa. Mutta niinä päivinä, kun tuntuu, että ei enää jaksa, tuntuu todellakin, että ei jaksa. Silloin huomaa niitä isoja asioita, jotka on ongelmissa ja joihin ei näytä tulevan muutosta, vaikka kuinka on keskusteltu.

Yksi näistä asioista on alkoholi. Mies ei tosiaankaan näytä ymmärtävän, että alkoholinkäyttö vaivaa minua ja että minä olen siihen niin perin juurin kyllästynyt, että en jaksa siitä enää sanoa. Ei ole minun asiani huomautella, jos mies ei kerran itse ota vastuuta asiasta. Ei ole minun asiani vahtia ja etsiä pulloja, metelöidä ja mekastaa, olla antamatta rahaa mihinkään muuhunkaan sen pelossa, että mies ostaa kuitenkin alkoholia. Jos mies ei halua olla ilman, niin ei halua. Mutta sitten täytyy olla ilman perhettä. Tai no tarkemmin sanottuna ilman vaimoa, koska ei alkoholinkäyttö sillä tasolla nykyään ole, etteikö hän pääsääntöisesti voisi huolehtia lapsista. Minä vain en jaksa. Montako kertaa pitää antaa mahdollisuus?

Toisina päivinä haaveilen elämästä ilman miestä. Että kuinka voin joka ilta ottaa lapset kainaloon ja nukuttaa heidät onnelliseen uneen. Kuinka voidaan aamulla pukea vaatteet ilman riitaa, joka väistämättä syntyy, jos mies koittaa auttaa kumpaakaan pukemaan. Kuinka voidaan tehdä meidän makuun sopivaa ruokaa. Kuinka päivä rytmittyy meidän mukaan, eikä sen mukaan, että moneltako mies ehkä herää ja moneltako ehkä menee nukkumaan. Kuinka minulla jää aikaa, kun ei tarvitse miehen jälkiä korjata. Toisina päivinä ymmärrän, että ei se herkkua sitten olisi kuitenkaan, kahden pienen kanssa. Että väsyn ja olen toivoton. Että olen kovin yksin. Että itken itseni uneen siitä kaikesta. Jotta mitähän tässä tekisi?