Lapset tänään

Tänään lapset olivat miehen ja ukin kanssa kotona, kun päiväkodista oli vapaapäivä ja minulla sen sijaan työpäivä. Päivä oli kai näennäisesti mennyt aivan hyvin. Sitä en tiedä, että kuinka paljon lasten perään oli katsottu, vai olivatko olleet kuin ellun kanat. Ainakin sekä seinä että pöytä olivat saaneet puuväriä osakseen, eteisessä oli aika kaaos (mm. lapas- ja sukkalaatikkoa oli tyhjennetty) ja lastenhuoneessa oli ilmeisimmin askarreltu, kun paperisilppua oli lattiat levällään. Syömässä oli käyty paikallisessa hampurilaispaikassa. Kai siis unelmien päivä?

Lapset kuitenkin ovat kovin levottomia. Eivät kuuntele mitään, eivät tottele. Kaikki leikit on pelkkää riehumista ja huutamista. Päiväunia ei oltu nukuttu, joten pienempi nukahti autoon, kun kävimme asioilla. Mahtaneeko nukkumaan käyminenkään onnistua?

Mies oli kuitenkin tehnyt ruokaa oikein keittokirjan mukaan. Eli yritystä oli taas yli oman tarpeen. Joten, jos mistään sanoo, on yhtälö se, että minä en arvosta hänen pyrkimyksiään. Hän tekee parhaansa ja minä vain moitin. Voisiko kuitenkin lapsille olla se tavallinen arki ihan riittävä? Tavallinen rytmi, tavallinen ruoka, tavalliset asiat? Läsnäolo?