torstai 9. toukokuuta 2013

Piilopulloja

Miehellä on näköjään menossa aktiivinen piilopullojen vaihe. Mies luulee, että en huomaa ja käy siksi varomattomaksi. Luulee, että jos en sano, en tiedä. Tietenkin tiedän. Liekö naisille tyypillistä, mutta minä ainakin tiedän kotini ja komeroni. Ja tiedän senkin, milloin jotkin asiat ovat peräti pois sijoiltaan. Ja jos kerran ovat pois omilta paikoiltaan, niin hyvinkin saatan ihmetellä miksi. Kuten tänä aamuna, kun työhuoneeni hyllyn alasokkelin suojalevy ei ollut kunnolla. Miksi? Tietenkin ihmettelin. Ei ole mitään järkevää syytä, miksi yhtäkkiä minun hyllyni sokkelin suojalevy ei olisi paikoillaan. Mutta tietenkin syy oli pullojemmassa. Siellähän se on näppärä pikku piilo. Mitään asiaa sinne ei ole kenelläkään. Siellähän pysyvät piilossa.

Toisen jemman löysin noin viikko sitten. Keittiössämme on yläkaappien päällä tyhjää tilaa ja reunassa koristelista, joka toimii hyllyn päälliselle suojana. Sinne kertyy pölyä ja muuta, jota ajattelin vähän pyyhkäistä. Mutta löysinkin jemman. Jemma oli täynnä tyhjiä tölkkejä, niitä tuli iso pussillinen. Muutama viikko sitten laitoin miehen vaatekaappiin puhtaita vaatteita. Olen tehnyt samaa koko avioliiton ajan. Housut eivät meinanneet mahtua, pino oli huonosti. Oikaisin pinoa ja löysin ison konjakkipullon.

Mies yrittää todistella minulle pystyvänsä kohtuukäyttöön. Ostaa kaksi saunaolutta, juo ne ja antaa ymmärtää, että näin on hyvä. Hän pystyy. Mutta toissailtana menin lasten kanssa nukkumaan, kuten aina. Poikkeuksellisesti nousinkin ylös tarkastamaan yhden päivämäärän. Miehellä olikin oluthetki meneillään, ei riittänytkään ne kaksi.

Mitähän se mies tälläkin luulee saavuttavansa?