Eilisestä viilikeskustelusta jäin miettimään, että kuka todella olen? Lähdin kotoa nuorena ja melkein yhtä nuorena ryhdyin seurustelemaan ensimmäisen mieheni kanssa. Hänen kanssaan en ollut naimisissa, avoliitossa kyllä vuosikaudet. Hänen kanssaan yhdessä asuessamme olimme kolmisen vuotta etäsuhteessa, kun opiskelin eri paikkakunnalla. Kävin kotona viikonloppuisin ja lomilla. Tämän suhteen loputtua ryhdyin liian äkkiä suhteeseen nykyisen mieheni kanssa.
Yksin olen asunut pari-kolme vuotta ennen ensimmäistä miestä, kolmisen vuotta arkiviikot ja näiden miesten välissä puolisen vuotta. Ehkä yksin ollessaan on aidoimmillaan itsensä? Opiskeluaikoina elin hyvin yksinkertaista elämää. Ehkä siihen oli syynä rahapulakin, mutta ei se pahalta tuntunut. Minulla ei esimerkiksi ollut televisiota, kuuntelin radiota, luin kirjoja ja tilasin sanomalehden. Ostin maanantaina leivän, laskin leipäpalat ja jaoin ne siten, että perjantaiaamuna söin viimeisen aamupalalla. Päivällä lähdin junalla kotiin. Koskaan ruokaa ei mennyt kompostiin. Nytkään en juuri katso televisiota ja kompostiin menevä ruoka harmittaa minua.
Olen ollut aina halukas tekemään käsilläni. Tarttumaan työhön ja näkemään työni jäljet. Oli se työ sitten käsityö, kasvimaan perkaus tai iso tiski. Fyysisen työn valmiiksisaattaminen tuo minulle tyydytystä. Olen kiinnostunut asioista. Luen mielelläni lehtiä, tietokirjoja, ajankohtaisia artikkeleita. Haluan tietää myös syyt, en pelkkiä seurauksia. Viime viikolla töissä kävin mielenkiintoisen keskustelun puutarhanhoidosta. Työkaverini sanoi, että ei koskaan ole lukenut puutarhakirjaa tai tutkinut netistä puutarha-asioita. Istuttaa vain ja katsoo mitä tapahtuu. Minulle on tärkeää tietää kasvien taustat. Miksi joku ei pidä valosta? Miksi joku tarvitsee niin paljon vettä? Miksi keväinen pakkastuuli on niin haitaksi?
Kuka olen? Mitä haluan?