perjantai 1. maaliskuuta 2013

Toiveiden työelämä

Yksi päivä pohdin asioita, joista pidän. Listasin niitä sillä ajatuksella, että voisin löytää enemmän itseni näköisen tavan elää. Listauksesta ei tainnut irrota kuitenkaan elantoa. Pitäisi siis pohtia sitäkin, että millaista olisi unelmien työ. Miten sujuisivat huippuhyvät työpäivät? Millaisina hetkinä töissä on ollut kivaa? Mitä tein silloin? Millaisesta työstä saan iloa? Mikä töissä on kaikkein kurjinta? Millaisten päivien jälkeen suututtaa?

Tässä siis sekalaisessa järjestyksessä töihin liittyviä asioita:

  • Testien mukaan olen muutosjohtaja ja ehkä se on totta. Pidän uusien asioiden suunnittelusta, innostun helposti uuteen, haluan tehdä asiat paremmin. Minulla on halu tukea henkilöstöä muutoksessa, jaksan käydä heidän kanssaan läpi uudelleen ja uudelleen perusteluja muutokselle, muutoksen tuomia hyötyjä. Käsitellä muutoksen tuomia pelkoja. Mutta kun muutos on tehty, en oikein jaksa arkea, joka jatkuu samanlaisena.
  • Minun on vaikea suhtautua ylempieni mielestäni tyhmiin päätöksiin.
  • En millään jaksaisi istua huonosti valmistelluissa kokouksissa.
  • Toisinaan en jaksa loppumatonta byrokratiaa, jossa ei tunnu olevan mieltä. Haluaisin tehdä asiat nopeasti, suoraviivaisesti ja itsenäisesti.
  • Pidän ihmisten kanssa toimimisesta, numeroista, väreistä, kauniista, asioiden ratkaisemisesta. Pidän myös yksin työskentelystä, sen lisäksi, että toimin mielelläni muidenkin kanssa.
  • Vaikka minulla on vaikeuksia ylempieni tyhmien päätösten hyväksymisessä, silti pidän laeista, asetuksista ja määräyksistä, vaikka olisivat tyhmiäkin. Nautin ns. pilkunviilaamisesta, mutta siten, että kuitenkin saadaan toimiva paketti kasaan.
  • Pidän käsillä tekemisestä, mutta pidän kyllä paperihommistakin.
  • Pidän siitä, että saan aikaan konkreettista valmista, vaikka olisi paperinippukin. Jotain, jonka voin siirtää eteenpäin. En jaksa vatvoa samaa juttua uudelleen ja uudelleen.
  • En millään haluaisi tehdä turhaa työtä vain työn vuoksi. Työllä pitää olla merkitystä.
  • Lasten kannalta on kätevää olla 8-16 töissä, mutta itselleni ei niin ole väliä työn tekemisen ajankohdalla. Ennen lapsia olen tehnyt myös ilta- ja viikonlopputöitä, kaksivuorotöitä, yötöitä, urakkaluonteista työtä. Kaikki oli ok, mutta nyt lasten kanssa se ei tietysti kävisi niin kätevästi.
  • Työn eettisyys on tärkeää. En voi tehdä työtä, joka tarkoituksella vahingoittaisi jotakuta tai luontoa.
  • Raha itsessään ei ole niin tärkeää, mutta ei ole järkeä kouluttautua vuositolkulla verorahoilla ja sitten asettua johonkin ns. suorittavan portaan töihin. Palkkaa maksetaan mitä maksetaan, mutta epäoikeudenmukaisuutta en hyväksy. Samasta työstä sama palkka.
Mitähän näistä syntyisi? Konsultti? Tykkään työstäni nytkin muuten, mutta byrokratiaa en jaksaisi, enkä joutavia kokouksia. Alaistaidoissa on kai myös kehittämisen varaa, kun ylempien kanssa on ongelmia. Alaisten kanssa ei niinkään. Täytyy miettiä tätäkin.