lauantai 2. maaliskuuta 2013

Toivo

Mielenkiintoista seurata omien tunteiden kulkua. Ihmiseen on kai sisäänrakennettuna toivo. Että aina on pieni toivo, vaikka tilanne näyttäisi kuinka kurjalta. Pieni toivo siitä, että parempaa on tulossa. Toivon kanssa on elämässä aina valoa.

Nyt mies on taas siinä vaiheessa, että hän yrittää kovasti olla hyvä isä ja kohtuullista parempi aviomies. Hoitaa lapsia hymyssä suin, kuljettelee minulle kahvikupposia. Haluaa koko perheelle kivoja juttuja. Ja taas kerran minussa herää toivo, että jos asiat olisivatkin näin? Kai se elämä menisi näinkin, jos lapset vain olisivat tyytyväisiä.

Ja kyllä. Tiedän, että se nyt vain taas tilapäisesti tuntuu tältä. Mies on ollut juomatta viisi päivää, joten ei tätä taida taas montaa päivää kestää.