lauantai 9. maaliskuuta 2013

Siivousta ja salailua

Pitäisi siivota. Otin jo sängyistä lakanat pois ja tyhjentelin lattialta leluja vähemmäksi. Mutta en millään jaksaisi. Lapset ovat miehen kanssa käymässä kaupungissa, joten minä vain istun sohvalla, kuuntelen kellon tikitystä, ohiajavien autojen hurinaa, vesipumpun käynnistymistä ja hiljentymistä sen ottaessa pyykkikoneeseen vettä. Tekisi mieli siivota mies pois tästä olohuoneesta. Pakata hänen tavaransa suureen laatikkoon ja viedä pois. Jättää jäljelle minun näköiseni olohuone.

En tiedä kauanko mies vielä aikoo pyöriä talossa. Sanoi eilen, että ei tämä mikään koti ole, kun minä en arvosta, eivätkä lapsetkaan tottele. Niin kai sitten. Huomaan kotona monissa asioissa ajattelevani, että laitan tuon noin ja tämän näin sitten, kun mies on mennyt. En halua, että mies näkee, miten olisi parempi. Huomaan piilottelevani mieheltä asioita, joita olen ostanut. En halua, että mies näkee niitä, että olisivat vain minun. Kuten uudet kengät. Piilotin ne ostettuani ja käytän niitä vasta, kun mies on pois.

En ole kovin monille puhunut tästä, että eron harkinta-aika on menossa. Muutamille. En puhu useimmille nyt mitään parisuhteestani, en hyvää, enkä pahaa. En mitään. Jotenkin ei ole sanoja, jotenkin pelkään, että jos puhun siitä, se ei toteudu. Että pidän tätä salassa, kunnes se on totta.