Tämän aurinkoisen lauantain kunniaksi kirjoitan vain kivoista asioista. Aurinko on ensimmäinen. Auringosta tulee kesän tuntu. Mukava fiilis. Kohta voisi mennä lasten kanssa pihalle aurinkoa ihailemaan. Avasin aamulla yläkerran ikkunaverhon ja mitä näinkään: jänis oli loikkinut pihan poikki ja jättänyt jäljet puhtaaseen lumeen. Kaupasta ostettu iso tulppaanikimppu on kiva myös. Itse ostin itselleni. Kohta siivoan, joten puhdas koti on seuraava ilonaihe.
Tuosta itselle ostamisesta tuli mieleeni viikolla sattunut juttu. Eräs vaikean avioeron juuri läpikäynyt kolmen lapsen äiti näytti minulle sormusta. Kertoi ostaneensa ystävänpäivänä itselleen kihlasormuksen. Laittaa sen joka aamu sormeensa (ei kylläkään vasempaan nimettömään) ja muistuttaa, että tänäänkin pitää olla hyvä itselleen. Kukapa sen paremmin voisi olla hyvä, kuin itse itselleen?
Viime aikoina ja myös tänään elämä on hetkessä. Elän päivän kerrallaan, viikon kerrallaan. Sen pidemmälle en edes ajattele. Päivän kun saa iltaan, voi olla iloinen. Viikon kun saa päätökseen, seuraavakin tulee. Aikanaan sitten voi ajatella pidemmälle.