Tyytyväisyys

Mitähän olisi tänään mielen päällä? Jotenkin on arki taas solahtanut jonkinlaisiin uomiinsa. Kaikenlaista harmia on, niinkuin kai jokaisella, mutta jotenkin suuret linjat ovat taas asettuneet siihen, että ei koko ajan ärsytä. Joskus aiemmin olen näinä hetkinä toivonut jotakin pientä kriisiä, että asettuisi maailma johonkin muualle. Tyytyväisyys on pelottava olotila. Tai siis ei tyytyväisyys ole pelottavaa, vaan se, että on ensin perin tyytymätön kaikkeen ja mitään oleellista parannusta ei synny ja sitten yhtäkkiä onkin tyytyväinen. Tyytyykö silloin taas johonkin, johon ei tarvitsisi tyytyä? Vai onko se elämä vain tämmöistä, ylämäkeä ja alamäkeä ja sillä selvä? Aiemmin minulle on näinä hetkinä kommentoitu, että olen itse muuttunut ja että se on hyvä. Onko se?